On ne liput kalliita

Kas niin, armaat lukijamme, Paulan pyynnöstä Walituksen Expertti eli Anna kertoo teille nyt siitä, kuinka VR petti meidät ja Charles de Gaulle ei ole hyvä juttu. Pitäkää mielessä se, että Paula vastaa blogin asiasisällöstä joten olen vapaa kaikista asiallisuuden kahleista.

Kuten jo ehkä arvasittekin, Oulu ei vieläkään ole ponnisteluista huolimatta noussut minkäänlaiseksi kulttuurikohteeksi eikä suureksi keskukseksi maailmalla, ellei oteta huomioon tiettyjä uskonnollisia lähtökohtia, joten suoria lentoja välillä Oulu-Minnesota on aika vähän. Itseasiassa niitä ei ole yhtään, kuten kultivoituneet lukijamme varmasti jo päättelivät. Siispä meidänkin on ensin suunnattava sinne, mistä kaikki paha on saanut alkunsa, eli Helsinkiin. Mietin ainakin itse, kun kaikkia lippumahdollisuuksia vielä tutkittiin, että voisimme jopa mennä Kööpenhaminan kautta. Blue1:lla oli muistaakseni niihin aikoihin se vitsikäs mainoskampanja, jonka iskulauseena oli "Why go through HEL?" Sitä mietin minäkin. Kuitenkaan lippuekspertti Paula ei havainnut hinnoissa kovin suurta eroa kun vertailukohteena oli tämä HEL joten Köpiksen reissu jäi tekemättä ja suuntaammekin parin kuukauden päästä Helv-- Helsinkiin.

Oulustahan pääsee Helsinkiin tavalla jos toisella. Kuitenkin lennot ovat nykyään niin halpoja ja mm. Blue1:lla on halpoja nuorisolippuja, että kyseinen vaihtoehto kimmelsi mielissä ykkösenä. Bussilla ei ainakaan pitkiä matkoja nykyään kulje enää kovin moni, eikä se meilläkään ollut kovin varteenotettava vaihtoehto, sillä matka olisi ollut pitkä ja puuduttava ja kaiken lisäksi vielä aika kallis. Bussilla olisi toki päässyt suoraan lentokentälle, mutta kun koitimme katsoa aikatauluja, ei niitä ollut saatavilla.

Aikatauluja emme olisi edes kaivanneet, ellei olisi käynyt ohraisesti juna- ja lentolippujen kanssa. Junahan on henkilökohtainen ystäväni niiltä ajoilta kun kuljin Turusta Liminkaan kerran kuussa tapaamaan tuota morsiota, ja vaikka moni valittaa kaikesta valtion rautateiden toiminnasta, olen aina vaalinut sydämessäni yhtä junapaikkaa. Kuitenkin junat ovat valitettavan usein myöhässä, tai liian kylmiä, tai ihmiset ovat ärsyttäviä, tai matka on liian pitkä tai yhtä jos toista, joten lentoliput pitivät yhä ykkössijaa mielissämme. Vaan kuinkas sitten kävikään.

No sittenhän kävi niin että lentoja ei mennytkään. Helsingistä piti lähteä matkaan puoli yhdeksän aikoihin aamulla, joten toiveikkaana ajattelimme että lennämme samaisena aamuna vielä Helsinkiin, sillä eihän se ole kuin tunnin lento. Moisia lentoja ei olekaan - siis sellaisia, jotka lentävät Oulusta Helsinkiin niin että siellä on hyvissä ajoin ennen puoli yhdeksää. No jaa, totuuden nimessä on sanottava että kyllä me sitten yhdessä vaiheessa jotakin kautta bongattiin jokin Air Francen(?!) lento joskus kuudelta aamulla, mutta arvatkaapa vaan oliko hinnassa muutama nolla liikaa. No yks ainaki oli liikaa. Aamulla sinne siis ei lennettäisi. Illan viimeinen lento oli sekin johonkin ihan vammaiseen aikaan kentällä, jossa olisi sitten pitänyt yöpyä tai ainakin saada monta tuntia kulumaan (sori kaikki, en muista yksityiskohtia enää) ellei olisi halunnut nukkua, joten juna alkoi vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta.

Vaan HAH HAH. Liput olivat pöyristyttävän kalliit! Kaksi opiskelijaa, edestakaisin Oulun ja Helsingin välillä - melkein 160 euroa! Kaiken kukkuraksi olisimme olleet Helsingissä joskus yhdeltä yöllä, koska aamun juna olisi taas ollut siellä liian myöhään, joten yö kentällä olisi ollut edessä. Sitäpaitsi olisimme olleet yhdeltä yöllä vasta siellä juna-asemalla, josta olisi ollut vielä kallis, 45 minuutin bussimatka kentälle. Ja ihan kuin tämä ei vielä riittäisi, pitää ottaa huomioon se, että junamatka on pitkä. Ensin seitsemän tuntia junassa, sitten melkein tunti bussissa, sitten monta tuntia kentällä.. Ja vasta sitten lentokoneeseen, jossa kuluukin koko seuraava päivä! Kyllä siinä olis pakaralihakset kovilla. Kuvitelkaa vaan tilanne, jossa saavutaan Minnesotaan tuollaisen matkan jälkeen. Paulasta ei olis jäljellä kun jotakin tosi nälkäistä, väsynyttä ja pahantuulista. Enkä mäkään olis paljon paremmassa kuosissa.

No mitäs sitte tehdään? Lentoa ei mene aamulla eikä ihan illallakaan, juna on tyhmä ja kallis, eikä bussi ole sen fiksumpi kun ei ole niitä aikataulujakaan. Paulalla asuu kyllä sukulaisia Helsingissä ja minulla ystäviä, jos niiden luo majoittuisi? Vai pitääkö vaan luovuttaa ja maleksia siellä kentällä? EI, sillä super-Paula vetäisi jostakin sellasen diilin ettei siitä vaan voinut kieltäytyä.

Vaihtoehtoina oli siis juna/lentokone ja hotelliyöpyminen tai muiden vaivoiksi meneminen. Kallista kallista kallista ja inhottavaa. Paulaa niin vaivaannuttaa vaivata toisia ja minä olen pihimpi kuin Roope Ankka. Mutta Paulapa esitteli sitten seuraavanlaisen vaihtoehdon: lennetään Helsinkiin lähtöä edeltävänä päivänä halvalla, yövytään lentokentän vieressä olevassa hotellissa halvalla, ja lähdetään aamulla. Hotelliyöpymiseen kuuluu ilmainen kyyti kentälle ja kaiken lisäksi hotellin vieressä on Jumbo, johon voi mennä viettämään aikaa. Ja parasta tässä on se, että tämä kaikki tuli maksamaan vähemmän kuin ne kirotut junaliput. Ihan oikeasti, vähemmän! Toki asiaan vaikutti se, että Supersaver-sivuston asiakkaana Paulalle oli siunaantunut sellainen kuponki, jolla sai alennusta kun osti lentoliput ja hotellivarauksen samasta paikasta. Siinä säästyi muutama kymppi. Mut SILTI, kamoon, VR.

Ehkä mä sitte kerron siitä Charles de Gaullesista joku toinen kerta ku tästä tuli jo näin pitkä enkä oikeastaan jaksa enää kirjottaakaan. Olkoon tämän tarinan opetus se, että aina kannattaa odottaa kunnes Paula vetäsee ässät hihasta.

Nähhään,

toivoo Anna

Halvat lennot?

Kun Annan uusi, hieno biometrinen passi saapui, oli aika lähteä ostamaan sopivanhintaisia lentolippuja Minneapolisiin. Halpojen lentojen etsiminen voi olla melko rasittavaa puuhaa, mutta mun streategia on melko yksinkertainen.

Pari kuukautta ennen matkaa täytyy viimeistään alkaa etsiä lentoja. Monilla lentoyhtiöillä on varsinkin Yhdysvaltoihin paljon erilaisia tarjouslentoja. Minnesota ja sen suurin lentokenttä, Minneapolis-St.Paul, on kuitenkin sen verran kaukana isoimmista kaupungeista, että niistä harvoin meidän tapauksessa ehtii nauttia. (En ihmettelekään siis miksi niin moni suomalainenkin lähtee ensimmäisenä New Yorkiin. Sinne on vain niin halpaa mennä.) Yleensä alan kuitenkin tarkastella hintojen nousua ja laskua jo vähän aiemmin. Niitä seuraamalla käy melko hyvin selväksi mitkä ovat sen hetken hintaluokat. Silloin myös tajuaa, jos eteen tulee edulliset liput tai vastaavasti ihan liian kalliit, vaikka budjetti ne hyväksyisikin.

Mutta mistä niitä hintoja sitten kannattaa seurata? Itse olen hyväksi todennut  http://www.halvatlennot.fi/ -sivuston. Se hakee useimmilta lentoyhtiöiltä ja matkanjärjestäjiltä haluamansa ajankohdan halvimmat vaihtoehdot. Tuon sivun kanssa käytän yleensä yhtaikaa http://matrix.itasoftware.com/ -sivua, josta pystyy katsomaan halvimmat lippuhinnat vaikka koko kuukaudelle. Tämä on kätevää, kun matkustusajalla ei ole niin väliä, mutta kohde ja haluttu perilläoloaika on tiedossa. Tuota kautta ei tosin lippuja pysty ostamaan, joten itse käytän sitä lähinnä vain vertailuun. Sen avulla voi sitten halvatlennot-sivulta etsiä hyvältä näyttävät päivät.

Siinäpä se! Parasta hakukoneiden käytössä onkin niistä automaattisesti tulevat alennukset. Jokaisella hakukoneella on yleensä tismalleen samalle lennolle eri hinnat niin keskenään kuin lentoyhtiön nettisivujenkin kanssa. Pienellä (ja joskus kyllä melko suurellakin) vaivalla voi kyllä löytää edulliset liput Amerikkaankin asti.

No, mitä meille sitten kävi?

Liput ostettiin melkein heti kun Annan uusi passi saapui. Viime vuonna saatiin lennot huippuhalpaan hintaan ja tällä kertaa kyllä tuntui suolaiselta maksaa melkein 300 € enemmän kuin viimeksi. Lentojen hinnat kuitenkin olivat ostohetkellä hyvät verrattuna edellisen kuukauden hintoihin. Jossain vaiheessa itse asiassa luulimme maksavamme monta sataa euroa enemmän, joten lopulta olin kyllä tyytyväinen hintoihin. Toki opiskelijabudjetilla lähtiessä jokainen satanen tuntuu hirvittävän suurelta hinnalta suuntaan taikka toiseen. Varsinkin kun miettii mitä kaikkea silläkin hinnalla paikan päältä sitten saisi. Emme kuitenkaan olleet valmiita matkustamaan 30 h yhteen suuntaan, joten jotkut kaikista halvimmat liput jäivät meidän osalta ostamatta. Nyt saimme 17 h ja 16 h lennot (pysähdyksineen) ihan kivaan hintaan. Siitä pienemmillä vaihtoajoilla taas hinnat olisivat nousseet meidän silmissä pilviin.

Menin nyt mielenkiinnosta katsomaan, minkä hintaiset lennot meidän matkustuspäiville olisivat tällä hetkellä. Samalta näyttävät, kymppi sinne tai tänne. Huh, onneksi. Nyt olisi harmittanut jos olisi saanut odottamalla vieläkin halvemmat! Tosin, muutama tunti näyttää lentoajoista lähteneen... mutta se ei haittaa. Meidän nyrkkisääntö lentoyhtiöiden ja -kenttien kanssa nimittäin on se, että Air Francella ei enää lennetä. Eikä varsinkaan Pariisin kautta! Ja nämäpä näyttäisi olevan juurikin kumpaakin sorttia. Ihan tismalleen samoja lippuja ei näytäkään enää olevan myynnissä.

Jos jotakuta kiinnostaa, me ostimme siis liput lopulta Supersaverin kautta. Tämä olikin lopulta erittäin hyvä päätös, mutta siitä lisää seuraavan kerran.


Lentokoneen hurina jo mielessäin,
Paula

Turistina Yhdysvaltoihin

Kaltaisteni nuorten, jotka ovat hyvän osan elämästään asuneet virallisesti EU:n rajojen sisäpuolella, Amerikkaan lähteminen saattaa tuntua hyvin yksinkertaiselta asialta. Asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi, kun haluaa suunnistaa lomamatkansa juuri Yhdysvaltoihin. Jo aiemmin tiukat turvatoimenpiteet ovat kiristyneet entisestään viime vuosien aikana, ja matkustajan oletetaan ottavan huomioon monia eri seikkoja ennen maahan saapumista.

Tässä tietoa tarvittavista dokumenteista (lentolipun lisäksi, tietysti), joita tarvitaan ennen kuin matkalle voi lähteä, ja jotka mekin olemme jo onneksi hoitaneet.

Visa Waiver Program - viisumivapaaohjema

Et tarvitse lomamatkalle minkäänlaista viisumia. Tavallinen suomalainen, jolla ei ole rikosrekisteriä tai mm. yhteyksiä Natsi-Saksaan, voi matkustaa Yhdysvaltoihin 90 vrk ajaksi ilman viisumia Visa Waiver Programin eli viisumivapaaohjelman kautta. Tuon 3 kk aikana ei saa tehdä palkatonta tai palkallista työtä, eli kyseessä täytyy olla turistimatka*.

Ehtona on voimassa oleva passi sekä ajoissa täytetyt ESTA-, APIS- ja Secure Flight -tiedot. Matkustajalla täytyy lisäksi olla valmiiksi ostettu paluulippu joko Suomeen tai muualle maailmaan. Tärkeintä on omistaa fyysinen todiste paluulipusta pois Yhdysvaltojen rajojen sisältä 90 vrk sisällä saapumisesta. Maahan tullessa täytyy myös olla valmis todistamaan tarpeellinen varrallisuus matkan ajaksi. Tähän yleensä riittää pelkkä luottokortin omistaminen, mutta esimerkiksi tiliote tai palkkalaskenta ajaa saman asian.

Passi

Passin täytyy olla voimassa koko lomamatkan ajan. Suomalaisille ei päde sääntö, jolloin passin tulisi olla voimassa myös 6 kk matkan jälkeen. Passin tulee olla joko koneluettava, 2006 lokakuun jälkeen myönnetyn passin biometrinen. Tällöin kyseessä on sirullinen e-Passi. Koneluettavuuden voi tarkistaa omasta passista: jos alarivillä on numerosarjoja ja passin haltijan nimi > ja < merkkien välissä, on kyseessä koneluettava passi. Jokaisella Yhdysvaltaan matkaavalla täytyy olla oma henkilökohtainen passi – myös lapsilla ja vauvoilla.

Yleisesti ottaen suomalaisilla on automaattisesti oikeanlainen passi, ellei se ole monta kymmentä vuotta sitten hankittu. Tällöin vaihtoehtona on uuden passin hankkiminen ennen matkaa. (Uuden passin hankkimisen kanssa kannattaa tietenkin olla ajoissa liikkeellä, ettei matka jää siitä kiinni. Normaalin passin saaminen kestää n. 7 työpäivää hakemuksen jättämisestä.) Poliisin nettisivuilta saa lisätietoa mm. passikuvista ja hinnoista.

ESTA

Viisumivapaan ohjelman kautta matkaavan tulee täyttää ennen matkaa sähköinen matkustuslupa. ESTA tarkistaa, että ohjelmaa käyttävällä ei ole mitään lakiin tai turvallisuuteen liittyviä estoja ennen Yhdysvaltoihin matkustamista. Jokainen matkustaja tarvitsee oman, henkilökohtaisen lupansa. (Myös lapset.) Lupa ei ole viisumi, eikä se välttämättä varmista maahanpääsyä matkakohteessa. Ilman ESTAa ei Yhdysvaltoihin suuntaamaan koneeseen tai matka-alukseen päästetä lainkaan. ESTA myös korvaa aiemmin koneessa täytetyn vihreän I-94W -lapun.

Matkustuslupa hankitaan internetin välityksellä vähintään 72 tuntia ennen matkustuspäivää. Suositeltavaa on kuitenkin hoitaa asia heti matkan varmistuttua. Lupa anotaan web-ohjelman kautta osoitteessa https://esta.cbp.dhs.gov/ Englanninkieliset kysymykset eivät ole vaikeita (mm. henkilö- ja matkustustiedot), mutta matkakohteen (hotelli/ystävät) osoitetiedot kannattaa selvittää hyvissä ajoin, sillä ne vaaditaan matkustuslupaa anoessa, tai viimeistään lentokentällä check-inin yhteydessä. Osoitteeksi riittää ensimmäisen yön osoite.

Jokaisesta hakemuksesta peritään $14 maksu, jonka voi maksaa ainoastaan luottokortilla (Visa, Master Card ja American Express). Maksajan ja hakijan ei tarvitse olla sama henkilö. Hakemuksen onnistumisesta tulee sähköposti-ilmoitus yleisesti välittömästi hakemuksen jätön jälkeen. Vastauksessa voi kuitenkin normaalitapauksessa mennä myös muutamia päiviä. Jos hakemus hylätään, on matkustajan haettava viisumia.

ESTA-matkustuslupa on voimassa enintään 2 vuotta. Passin uusimisen yhteydessä on hankittava uusi lupa, vaikka kahdesta vuodesta olisi edelleen aikaa jäljellä. Myönnettyä ESTA-lupaa ei tarvitse tulostaa matkalle mukaan ellei vain oman mielenrauhansa takaamiseksi.

US Secure Flight -ohjelma

Lentolippujen oston yhteydessä vaaditaan Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisten (The Transportation Security Administration; TSA) toimesta matkustajista enemmän tietoja muihin maihin verrattuna. Kaikki, jotka matkustavat joko Yhdysvaltoihin, Yhdysvalloista, tai sen kautta, täyttävät tiedot. Kyseessä on mm. henkilö- ja passitietoja, jotka on täytettävä vähintään 72 tuntia ennen matkaa. Lentoyhtiö lähettää tiedot eteenpäin TSA:lle.

Nämä lisäkysymykset kannattaa täyttää saman tien lentolippuja ostaessa, etteivät ne unohdu vahingossakaan. Vaadittujen tietojen puuttuminen voi aiheuttaa lennolta eväämisen. Kysymykset tulevat automaattisesti muiden varaustietojen yhteydessä, eikä niitä tarvitse erikseen itse etsiä. Joissain tapauksissa lippuja ei voi ostaa lainkaan ennen kuin kaikki tarvittavat tiedot on merkitty ylös.

APIS (Advance Passenger Information System)

Secure Flight -tietojen lisäksi USA:n viranomaiset (US Department of Homeland Security) vaativat lentoyhtiötä ilmoittamaan matkustajan osoitetiedot lentolippujen varauksen yhteydessä. Käytännössä tämä tarkoittaa osoitettasi Suomessa ja kohdemaassa loman ajan. Jotkut lentoyhtiöt ovat liittäneet kysymykset lentolippujen varauksen yhteyteen Secure Flightin tavoin. Kysymyksiin voi kuitenkin vastata vielä varauksen jälkeen internetissä, käyttämäsi lentoyhtiön sivulla, tai viimeistään lähtöselvityksessä kentällä. Lentoyhtiöt kuitenkin kehottavat matkustajia täyttämään tiedot ennakkoon check-inin sujuvuuden takaamiseksi.

Jos käytät matkanjärjestäjää (esim. Supersaver, eBookers, Kaleva Travel), kannattaa kiinnittää tarkasti huomiota siihen, tuleeko tiedot käydä täyttämässä omatoimisesti lentoyhtiön sivuilla, vai lähettääkö järjestäjä tiedot joko puolestasi pyynnöstä, tai automaattisesti varattuasi matkan. Järjestäjät voivat lentoyhtiöiden tavoin myös tarkistaa oletko varmasti täyttänyt kaikki tarvittavat tiedot.

(Huomioi, että pdf-tiedostoon täytetyt tiedot tulee itse tulostaa mukaan lentokentälle. Web-ohjelmaan tallennettuja tietoja ei kuitenkaan tarvitse tulostaa.)




Lista on pitkä, mutta ehkä tämän luettua myös rakkaat sukulaiset tietävät, ettemme mekään aivan soitelleen sotaan olla lähdössä!


- Paula

Mulla kauas menolippu on

Kun noin vuosi sitten saavuimme kotiin Annan ensimmäiseltä Amerikan matkalta, mieleen juolahti ajatus - miksi lähetellä ulkomailta sähköpostiviestejä moneen eri osoitteeseen, kertoen samat asiat sukulaisille ja ystäville aina uudestaan ja uudestaan, kun olisimme voineet perustaa matkaa varta vasten tehdyn blogin? Nykyään on helppo olettaa kaikkien olevan Facebookissa, jossa muutamalla sanalla voi silloin tällöin kertoa kuulumisia myös matkan päältä. Valveutunut ystävä- ja sukulaispiirimme on kuitenkin osaltaan jättänyt sosiaalisen median tietoisesti taakseen, joten tässä sitä nyt ollaan. Blogin perustaminen edessä, matkaliput jo takataskussa.

En lupaa, että blogia tullaan päivittämään säännöllisesti. Voi olla, että unohdamme sen ensimmäisen matkaväsymyksen iskiessä. Voi myös olla, että pitkinä, tylsinä iltoina päivityksiä satelee enemmän kuin riittämiin. Blogin tekeminen oli alkujaan minun (Paulan) idea, mutta toivottavasti Annakin innostuu välillä kertomaan omia ajatuksiaan. Luvassa on joka tapauksessa luultavasti paljon valitusta, yksityiskohtaisia kertomuksia päivän tapahtumista, kenties kuvia ja paljon ruokakertomuksia. Ehkä jopa vinkkejä muille Minnesotaan matkustaville. Ehkä ei.

Kommentteja saa ja pitää jättää. Varsinkin kahden kuukauden päästä, kun olemme valtameren tuolla puolen, on varmasti kiva kuulla myös Suomen pään kuulumisia, ettei ikävä pääse yllättämään. (Sillä vaikka matkustaminen on elämän suola ja ehkä maailman hauskinta puuhaa, jossain vaiheessa aina iskee Suomi-ikävä.) Jo nyt voi ehdottaa, mitä tältä matkablogilta haluaisitte kuulla.

Nyt siirryn hellimään kissoja ja syömään juhannusviikonlopun viimeisetkin makkarat.

7 viikkoa ja 3 päivää!

- Paula (ja Anna ja Paroni)