Mulla kauas menolippu on

Kun noin vuosi sitten saavuimme kotiin Annan ensimmäiseltä Amerikan matkalta, mieleen juolahti ajatus - miksi lähetellä ulkomailta sähköpostiviestejä moneen eri osoitteeseen, kertoen samat asiat sukulaisille ja ystäville aina uudestaan ja uudestaan, kun olisimme voineet perustaa matkaa varta vasten tehdyn blogin? Nykyään on helppo olettaa kaikkien olevan Facebookissa, jossa muutamalla sanalla voi silloin tällöin kertoa kuulumisia myös matkan päältä. Valveutunut ystävä- ja sukulaispiirimme on kuitenkin osaltaan jättänyt sosiaalisen median tietoisesti taakseen, joten tässä sitä nyt ollaan. Blogin perustaminen edessä, matkaliput jo takataskussa.

En lupaa, että blogia tullaan päivittämään säännöllisesti. Voi olla, että unohdamme sen ensimmäisen matkaväsymyksen iskiessä. Voi myös olla, että pitkinä, tylsinä iltoina päivityksiä satelee enemmän kuin riittämiin. Blogin tekeminen oli alkujaan minun (Paulan) idea, mutta toivottavasti Annakin innostuu välillä kertomaan omia ajatuksiaan. Luvassa on joka tapauksessa luultavasti paljon valitusta, yksityiskohtaisia kertomuksia päivän tapahtumista, kenties kuvia ja paljon ruokakertomuksia. Ehkä jopa vinkkejä muille Minnesotaan matkustaville. Ehkä ei.

Kommentteja saa ja pitää jättää. Varsinkin kahden kuukauden päästä, kun olemme valtameren tuolla puolen, on varmasti kiva kuulla myös Suomen pään kuulumisia, ettei ikävä pääse yllättämään. (Sillä vaikka matkustaminen on elämän suola ja ehkä maailman hauskinta puuhaa, jossain vaiheessa aina iskee Suomi-ikävä.) Jo nyt voi ehdottaa, mitä tältä matkablogilta haluaisitte kuulla.

Nyt siirryn hellimään kissoja ja syömään juhannusviikonlopun viimeisetkin makkarat.

7 viikkoa ja 3 päivää!

- Paula (ja Anna ja Paroni)