Ensimmäinen viikko lähenee loppuaan.

Torstai! Tällä viikolla ollaan välillä tehty niin paljon kaikkea, että jossain vaiheessa jo tuntui siltä, kuin oltaisi oltu täällä jo vaikka miten kauan! Muistankohan edes mitä kaikkea on tullut tehtyä?

Lauantaina siis lähdettiin ajamaan kohti Lanesborota, kohti Katien ystävän hääpaikkaa. Alun alkaenkin matka tuohon pikkukaupunkiin (liekö edes kaupunki) oli kaksi ja puoli tuntia, mutta tietysti kaikki meni heti päin prinkkalaa. Täällä on yleinen sanonta: Minnesotassa on kaksi vuodenaikaa - talvi ja tietyöt. Koska täällä on edelleenkin ainakin +20-astetta lämmintä joka päivä, on siis tietöiden aika. Ja voi hyvä Luoja niitä tietöitä sitten olikin. GPS-laite ei niistä tietenkään mitään tiennyt, joten samalla kun auto mateli moottoritietä kävelyvauhtia eteen päin, meidän epätoivo kasvoi kasvamistaan. Ja niinhän siinä lopulta kävi - myöhästyimme häistä. (Huomautuksena mainittakoon että pätkä moottoritietä oli SULJETTU. Kyllä. Täällä autojen luvatussa maassa, jossa ei voi liikkua ilman neljää pyörää, oli suljettu moottoritie, jota pitkin meidän piti mennä. Vaan eipä menty. Toim.huom.-Anna tällä kertaa)

Miksi aina näin käy meille? Äh. Meillä olisi ollut ehkä jotain toivoa, ellei GPS olisi vienyt meitä vielä täysin hääpaikan ohi. Joten ennen kuin saavuimme kauniiseen Bed and Breakfast -paikkaan juuri näkemään julistukset mieheksi ja vaimoksi, jouduimme kysymään pikkutiellä vielä ohimenevältä perheeltä neuvojakin. No, onneksi nähtiin sentään osa seremoniasta. Mutta kyllä hävetti.

Sielläpä niitä peltoja näkyy! Nättiä oli.

Paikka oli kyllä tosi nätti. Peltoja oli silminkantamattomiin, väliin näkyi vain maatiloja. Hotellin tilukset oli mitä söpöimmät ja häiden vastaanottohommelit pidettiinkin vanhassa ladossa ja itse seremonia oli ulkona. Syötiin grillattua ruokaa (BBQ) ja juotiin tuoretta jääteetä ja limonadia. Olisi paikalla tietysti ollut baarialuekin, mutta meidän piti ajaa se melkein  kolme tuntia vielä takaisinkin, joten jätettiin viinit sun muut rauhaan ihan omasta tahdosta.

Meidän pöydässä lopulta istui meidän kolmen lisäksi vain yksi toinen tyttö.
Hän(kään) ei tuntenut ketään, joten kaikki toimi hyvin. 

Pitkä matkustus tuntui vieläkin rasituksena silmissä, joten melko nopeasti haluttiin jo lähteä kotiin. Tuntui vähän pahalta, mutta vierailla ja hääparilla varsinkin näytti olevan meno päällä, joten jätettiin ihmiset bilettämään ja silmät ristissä lähdettiin takaisin kotia kohti. Ennen kuin lähdettiin, saatiin tietää, että sulhasen perhe ei ole vain nimeltään suomalainen (Mäki) vaan he ovat ihan oikeasti Suomesta lähtöisin ja puhuvat edelleen suomea täydellisesti. Meitä ei kuitenkaan esitelty perheelle, koska sulhanen ja morsian halusivat pelastaa meidät pälättäviltä suomalaisilta. Hah ha ha ha. Mitäs suomalaisia ne sitten ovat? Annakin tuli erityisen hyvin toimeen hääparin kanssa, johtuiko lienee tuosta suomalaisuudesta. Häät itsessään olivat melko penet ja rennot eikä mitään erityistä ohjelmaa tanssimisen lisäksi ollut. Jokainen sai lahjaksi pienen purnukan raakahunajaa, se oli kivaa.

Sivuhuomautuksena voinkin kertoa, että tähtitaivas ei ole missään ikinä näyttänyt niin hienolta kuin siellä peltojen keskellä. Missään ei ollut valoja, joten jopa Linnunrata näkyi upeasti ja kirkkaasti. Kunpa vielä joskus pääsisi noin mahtavaan paikkaan katselemaan kaikkia niitä tähtikuvioita, joita ei Suomesta päin edes näe!

(Toim.huom. Lauantaiaamuna kävimme pyörähtämässä nopeasti meidän lempparipaikassa Targetissa ja havaittiin että Diet Pepsi maistuu suurinpiirtein samalta kuin PepsiMax! Jee! Yleensä ollaan ihan pulassa kaikkien light-limujen kanssa kun ne maistuu niin erilaisilta, etenkin ravintoloissa, joissa niitä tietty voidaan jatkaa vedelläkin. Samana aamuna käytiin myös laitattamassa kynnet ja se oli siistiii. Laitettais kuva mut se ei nyt jotenkin onnistu enää menemään oikeeseen paikkaan. Mä sain tällaiset kivat muovinpunaiset ja Paula tollaset tummemmat. Kun ajettiin keskellä yötä takaisin, kaikilla oli hymy ja nauru herkässä, kikatettiin vaan koko ajan kaikelle aivan pöljälle. Katie on sankari kun pysty ajamaan. Käytiin myös Perkinsissä yöllä, me kaikki rakastetaan sitä paikkaa. Se on auki 24/7 ja sieltä saa aamupalaa koko päivän! Tosin, niiden aamupala on vähän erilaista kuin meidän... Sieltä saa maailman parhaita pannukakkuja! Ne on sellaisia amerikkalaisia versioita, makeita ja pehmeitä ja täynnä siirappia.)

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Maple Grovessa. Sehän on siis vain (kallis) kaupunkialue täällä, jossa käytiin shoppailemassa. Käytin muun muassa ihan hitosti rahaa erääseen teekauppaan (Toim.huom. tsekatkaa Teavana netistä, ihana paikka ja hyvää, mausteista teetä.), josta Annakin olisi halunnut ostaa teepannun, mutta vähän arveluttaa tuoda matkalukussa mitään rikkimenevää. Shoppailuhetken jälkeen tavattiin Katien kavereita ja mentiin yhdessä syömään epäitalialaista ruokaa italialaiseen ravintolaan nimeltä Olive Garden. Yksi naisista rakastaa kaikkea Muumi-kamaa, hän mm. lukee lapsilleen Muumi-kirjoja. (Hänen miehensä on kiinalainen... melkoinen yhdistelmä!) Tuotiin sitten hänen pyynnöstään Suomesta tuliainen, mutta tietysti unohdettiin se sitten Katien luokse. (Toim.huom. Käytiin dinnerin jälkeen taas Targetissa ja Paula osti sellaisen laukun ja kengät, jotka näyttää aivan MUN tavaroilta! Oon niin kade. Se laukku on ihana. Mä löysin kivan takin enkä ostanut sitä, mut se on ehkä pakko mennä hakemaan, koska nyt oon vaan ajatellut sitä pikkutakkia. Mut saa nähdä. Ehkä rahat loppuu ennen kesken.)

Maanantainakin kävi hauska Suomi-juttu. Katie myy myrkyttömiä ja ekologisia siivoustuotteita, joita ei vielä valitettavasti saa Suomesta. Mentiin sitten hänen mukanaan Norwex-tapaamiseen, jossa myyjille näytettiin uudet tuotteet jne. Oltiin jo lähdössä kotiin, kun eräs esitelmiä pitäneistä isopampuista kuuli meidän olevan Suomesta... ja voi sitä ilon määrää. Hänen paras ystävänsä oli nimittäin aikoinaan vaihtarina täällä... Suomesta! Hän oli niin iloinen päästessään puhumaan Suomesta ja Imatrasta ja Lappeenrannasta... hänen mielestään Suomi on ihana maa ja siellä ihmiset ovat superystävällisiä. Harmi, että Katie ei ole kokenut aivan samaa isommissa kaupungeissa. Ja, no, harmi, että suomalaiset eivät ole kovin ystävällisiä amerikkalaisiin verrattuna edes meille!

(Toim.huom. Muuta maanantaista: tsekatkaa kaikki www.arbys.com niin ymmärrätte mitä syötiin maanantaina! Oli muute hyvää. Sitte Paulan vaihtarisisko tuli käymään Katien luona ja me hengattiin. Tsekattiin myös Walmart! Kyllä. Se paikka. Ja sieltä ostettiin kaikenlaista syötävää kans, mm. Dove-suklaata. Suomessa myydään niitä suklaapatukoita, mutta täällä se on kai toiseks suosituinta suklaata. Dove-suklaa on täällä pieninä, yksilöpakattuina neliöinä, ja sitä on jos jonkin makuisena, vaan ei sellaisena kuin Suomessa eli toffeetäytteisenä. Pakkauksen sisällä on myöskin aina jokin teksti, kuten: "Take time for yourself" tai "Be fearless", hehe.)

Muuten ollaan vain hengailtu ja shoppailtu ja katsottu telkkaria ja leffakin (The Hunger Games) toissapäivänä. Nyt anna yrittää opettaa Sophie-koiraa tottelemaan käskyjä paremmin ja tuntuu olevan mielissään, heheh. Ollaan käyty Mall of Americalla jo kerran, toinen kerta on vielä edessä.

Mall of American huvipuistoa. Tänne tosin mennään vasta ensi kerralla!

Sitä paikkaa ei todellakaan jaksa kiertää kerralla, eilen oltiin siellä seitsemän tuntia... rahat vain hupenee, ääh!

Tänne ne rahat varsinkin hupenee! Mun lempivaatekauppa.

Varsinkin Annalla kukkaro kevenee, hän osti mm. aivan aidot Doc Martens -saappaat! Olen todella kateellinen. Toisaalta, itse ostin neljä neuletakkia ja mikä olisi parempaa kuin neuletakit?! (Toim.huom. No, miten ois vaikka mun uudet, kirkkaansiniset korkokengät? Ne oli halvat, vaan joku 20 erkkiä DSW'sta. Kivat on, käytin niitä tänään ku käytiin Rosedalen kauppakeskuksessa ja siellä Victoria's Secretissä, hih. Sitä ennen Katiellä oli työhaastattelu! Oo, jännitti kovin. Saa nähdä miten sen kans käy, se ei ollut vielä mikään niin sanottu Oikea Ja Wirallinen Haastattelu.) Käytiin myös pyörähtämässä Ikeassa. Olipa hauskaa nähdä miten skandinaviset huonekalut oli saatu jotenkin näyttämään niin amerikkalaisilta! Muutenhan Ikeat ovat identtisiä oikeastaan kaikin osin. No, ainakin Haaparannan, Raision, Espoon ja Minneapolisin Ikeat ovat!

(Toim.huom. Muuta tiistaista on se, että nähtiin ihkaoikea bussi. Täällä, jossa kaikki on yksityisautoilijoita. Siinä bussissa oli edessä sellainen teline, johon sai laittaa pyörän! Se oli minusta siistiä. Toisaalta, täällä bussit menevät ihan pöljästi, siis vielä huonommin kuin Oulussa. Monet, jotka työskentelevät Minneapolisissa tai St.Paulissa, ajavat erityisille Park&Drive-parkkipaikoille, joiden vierestä lähtee bussi, joka ajaa määränpäähänsä ja sitten myöhemmin tulee takaisin samalle parkkipaikalle. Käytiin myös St.Paulissa ja se oli tosi nätti paikka. Siellä oli tosi kivoja taloja.)

Tänä iltana lähden syömään illallista vaihtarisiskon ja -veljen kanssa! Mukavaa. Anna ja Katie jäävät Levin kanssa kotiin tällä kertaa, he eivät tunne Rachelia ja Iania niin hyvin, että tulisivat heidän kanssaan toimeen, kuten minä. Joten menen ilman heitä. Ianin vaimo ja lapsi tosin varmaan tulevat mukaan. Mutta se tuskin haittaa. Hekin saavat Muumi-tuliaisia!

Säätietoa: tänään aurinko ei ole paistanut mutta APUA miten kostea ilma! Ja kuuma! Huh.

Uutta digiboksia asentelee,
Paula (ja toim.huom.-Anna)